Arjessa on ne pienet viehätykset ja rutiinit joita olen oppinut rakastamaan. Toki samat asiat löytyvät lomaltakin mutta minulle nämä asiat muodostavat arjen; aamukahvi, aamun radiolähetykset, työmatkaliikenne, pienet koululaiset, mainoslehtiset, kavereiden Facebook päivitykset, pyykin pesu, sade, syksyn televisiosarjat, Huomenta Suomi, kirjasto josta oikeasti löytyy kesän jäljiltä kirjoja, puhelut kavereilta kun he juoksevat palaverista toiseen ja iltalenkit pimeässä. Nämä ovat minun arkeani ja vaikka katselenkin työmatkaliikennettä vain ikkunasta tai en koskaan ehdi katsoa Huomenta Suomea, pelkkä tieto että ne ovat olemassa, riittää.
Meillä arki rullaa yhtä tehokkaasti kuin pesukoneeni joka pyörittää sosetahroja irti tyttäreni vaatteista. Heräämme aamulla, pukeudumme, syömme, käymme lenkillä, leikimme, nukumme, syömme, leikimme jne. Minä häärään siinä keskellä ja pidän huusholliani näpeissäni, kamera olalla, koira jaloissa ja vauva kainalossa. Se on mukavaa, lohduttavaa ja vaikkakin niin rutiininomaista, että useimmat päivät lipuvat ohitse ilman sen kummempia päähänpistoja.
Silloin tällöin tosin pysähdyn miettimään miten ihana se onkaan makoilla lattialla tytön kanssa, lämmitellä varpaita koiran turkissa, käännellä satukirjan sivuja ja höpötellä. Toki välillä tulee ajatus että "hetkinen, onkohan minusta koskaan enää töihin, siis johonkin älyllisesti vaativaan hommaan" mutta samassa hetkessä tajuan että turha sitä on nyt murehtia kun elämäni on tässä ja nyt. Tuskin tämä hattarapilvi jota pääksi kutsutaan, jää sellaiseksi. Ehkä minustakin on joku päivä työssäkäyväksi äidiksi joita niin kovasti ihailen.
Pitkästä aikaa musiikkia! :) Kappale Mad World elokuvasta Donnie Darko. Hyvä elokuva, outo mutta kiehtova, suosittelen :) Jake Gyllenhaal on pelkkää bonusta.
Ihania kuvia. :-) Miten teillä muuten koiran ja lapsen yhteiselo lähti käyntiin?
VastaaPoistaMinua pikkasen jännittää oman 9-vuotiaan koirani kanssa, kun sitä ei ole lainkaan totutettu lapsiin.
Hirmu hyvin! Ensimmäiset viikot olivat aika rankat, senkin takia kun itse taisin ottaa stressiä siitä että miten koira pärjää uudessa elämäntilanteessa. Nykyään koira on välillä utelias, välillä välinpitämätön. Se on minuun aika kiintynyt joten on yleensä siellä missä minä ja vauva olemme.
VastaaPoistaEi meidänkään koira ole aiemmin ollut tekemisissä vauvan kanssa ja hyvin menee. Tytön kimeät huudotkaan eivät saa tätä karvaturvaketta hätkähtämään päiväuniltaan joten hatunnosto sille ;)
Uskon siihen että se koira on sen verran fiksu että se jotenkin ymmärtää vauvan olevan osa sitä laumaa ja ottaa sen myös jäsenekseen. Hyvin se menee! :)
Hyvä kuulla, että on mennyt hienosti! Kultsut taitavat olla muutenkin varsin kivoja lapsiperheiden koiria, näin olen ymmärtänyt.
VastaaPoistaSamaa ei ehkä voi sanoa tuosta omasta teRRieristäni... Vauvan kohtaamista enemmän pelkään terrierin ja miehen 1- ja 3-vee tenavien kohtaamista. 3-vuotias vielä jotenkin uskoo, kun sille sanotaan, mutta 1-vuotiaan kanssa on ihan morjens. Ehkä täytyy ainakin aluksi harrastaa separatismia, jotta kaikki osapuolet voivat totutella ajatukseen. Hampaanjäljet jossain raajassa todennäköisesti johtaisivat kolmanteen maailmansotaan lasten äidin kanssa.
Omalla stressaamisella tuskin asiaa voi parantaa, kun koira aistii heti, että nyt on jotenkin Omituinen Tilanne.
Terrierit ovat aika fiksua rotua kuitenkin. Harkitsin itse jackrusselterrieriä aluksi. Meidän koira on kovin rakas mutta ei sieltä välkyimmästä päästä ;) Lapsiperhekoira kuitenkin, kyllä.
VastaaPoistaVielähän tuo vauva on koiran armoilla mutta niinkuin sanoit, yksivuotiaan kanssa onkin sitten vähän eri meininki. Itsellänikin on selkeä sääntö että koiraa ei sitte mennä närppimään kun rauha sillekkin on suotava. Varmaan tosin aikamoista kalloon takomista sitten tämäkin aikanaan!
Kyllähän ne alussa suositteli kaikenmaailman vauvalta tuoksuvia riepuja mitä viedä koiran luo haisteltavaksi ja kaikkea muuta outoa. Me vaan teimme niin että mahdollisimman rennosti vaan, ei hysteeristä ylisuojelua, annettiin koiran nuuhkaista ja pidettiin koiraa vierellä ja lähellä niin siitä se sitten meni aika luontevasti :)