Kipeä sunnuntai

Meidän pienin on kipeä, rassukka. Yö meni pahimmillaan 45 minuutin unipätkissä jonka jälkeen herättiin huutaen ja yskien. Neljän aikaan tyttö nukahti pidemmäksi aikaa ja saimme kaikki nukkua putkeen reilun 4 tuntia. Mies totesikin eilen yön pimeydessä, tytön huutaeessa että tällaista olisi koliikkilapsen kanssa. Niinpä. Kaikki myötätuntoni näille äideille. Se on eri asia lohduttaa sairasta lasta kun tietää mistä se johtuu ja se on niin hetkellistä.

Kuva täältä

Nyt tosin pelkään sitä korvatulehdusta. Tyttö huusi aamulla mutta rauhoittui kun annoimme perusannoksen eli keittosuolatipat ja jälkikäteen käytimme nenäfriidaa. Varsinaista kipuitkua emme ole havainneet, vain sitä väsymyksestä ja turhautumisesta johtuvaa itkua kun ei aina voi hengittää nenän kautta. Syönyt hyvin rintamaitoa, kiinteitä annetaan tilanteen mukaan mutta tuskin kovinkaan paljon maistuu. Hyvä syy tähänkin tautiin löytyy tosin sieltä risteilyltä. Ainahan ne ilmastointilaitteet pauhaavat siellä ja ilma on muutenkin sellainen huono ja kuiva.

Loistava ajoitus tämäkin kun isä menee huomenna takaisin töihin mutta voihan tuo aina sohvalle mennä raukka nukkumaan. Saapahan unta kun herätys on jo viiden aikaan.

Itselläkin on yöunet aika heikot ja olo sen mukainen mutta kumma kyllä voimia löytyy kuin pienestä kylästä. Järjenjuoksu ei tosin ole ihan priimaluokkaa.

Tällä hetkellä tyttö viihtyy isänsä sylissä Manducassa. Tämä kantoreppu tuo kyllä helpotusta arkeen kun ei tarvitse ihan omien käsien varassa kantaa ja syli on kuitenkin hoitokeino jota tulee annettua paljon. Sydänhän siinä menee sykkyrälle kun katselee sitä pienen kehon taistelua ilkeää virusta vastaan. Heittäydyn nyt runolliseksi ja lässyttäväksi äidiksi oikein pahimman kautta :) Se vain herättää niin valtaisat suojelunhalut kun toinen on niin hauraassa tilassa.

Kuva täältä