Hämmentävän hyvä

Törmäsin hämmentävän hyviin kuviin erään linkin kautta jonka Facebook kaveri oli jakanut.

Kerrassaan upeita kuvia! Osan halusin ottaa tänne blogin puolelle muidenkin ihasteltavaksi. Etenkin nämä mustavalkoiset kuvat puhuttavat minua. Mustavalkoisessa kuvassa on aina jotain erityisen kaunista, en vain osaa nimetä mitä.

Kyllähän tämänkaltaisia kuvia voi itsekin opetella ottamaan. Tuntuu vaan että jotta pääsisin tälle tasolle, olisi se niin työn ja tuskan takana että pelkkä ajatuskin uuvuttaa.

Nautitaan nyt kuitenkin kauniista kuvista. Linkeistä pääsee tosiaan katsomaan lisää näitä kuvia ja muitakin upeita taideteoksia.

Beauty of Motion Blur. Kuvat täältä.

Beautiful Black-And-White-Photography. Kuvat täältä.

Ensimmäiset 50

Luin joskus muinoin blogia jossa kirjoittaja on paljastanut sata asiaa itsestään. Sellaisia pikku juttuja jotka minulle tekivät kirjoittajasta inhimillisen ja ihastuttavan kaikkine pienine vikoineen ;) Ajattelin tehdä saman! Rikon hieman kaavaa ja kerron aluksi 50 asiaa ja myöhemmin toiset 50.

50 asiaa minusta:

1. Olen aina pelännyt pimeää

2. Joudun usein pitämään yövaloa jonka perustelen sillä että näen muka imettää, vaikka oikeasti vain pelkään

3. Minulla on aivan liian vilkas mielikuvitus

4. En saa unta jos en ole varma että taka-ovi on lukittu

5. Uskon luonne horoskooppeihin

6. Olen mielestäni täsmälleen kuten horoskooppimerkkini rapu; herkkä, huolehtivainen, takertuvainen, taiteellinen äitityyppi

7. Haluaisin joskus käydä ennustajalla, vaikka tyttöporukan kanssa 

8. Joskus olen varma että yliluonnollisia asioita on olemassa

9. Voisin syödä joka päivä karkkia

10. Tai jäätelöä

11. Kun olin raskaana, söin joka viikko Big Mac hampurilaisen 

12. Se oli ainoa asia jota todella teki mieli pahoinvoinnin aikana

13. Samalla olin kateellinen muille raskaana oleville naisille joiden mieliteko oli porkkana tai vesimeloni

14. Olen luonnonoikku koska imetys ei tehnyt yhtikäs mitään raskauskiloilleni

15. Kilot ovat pudonneet vain ruokavalion tarkkailulla ja vaunulenkeillä

16. Joskus salaatti maistuu ihan älyttömän hyvälle

17. En usko että minusta koskaan tulee äitiä joka ei pidä huolta itsestään

18. Voin myöntää täydellisen epäitsekkyyteni siinä että tykkään ennemmin antaa lahjoja, kuin saada

19. Hämmästyn joka kerta kun huomaan että 14-vuotiaat pitävät lifestyleblogeja

20. En tainnut itse edes tietää mitä tarkoittaa lifestyle saman ikäisenä

21. Koirani on minulle älyttömän tärkeä

22. Tiedän että sen lupsakan ulkokuoren alla on eläin joka puolustaisi minua henkeen ja vereen

23. Mies haluaisi joskus tulevaisuudessa newfoundlandinkoiran ja minä haluaisin antaa sille nimen Karhu. Olisi huvittava juosta sen kanssa metsässä ja huudella "karhu" marjanpoimijoiden kiusaksi.

24. En tosin usko että moisen koiran omistaminen on taloudellisesti mahdollista

25. Ikävöin joskus tytärtäni kun hän on mennyt nukkumaan

26. Vaikka hetkeä aikaisemmin olen suorastaan fantasioinut omasta ajasta

27. Käyn joskus kuuntelemassa hengittääkö hän 

28. Olin raskaana ollessani salaa varma että odotan tyttöä

29. Tajusin myöhemnin että olin myös salaa toivonut tyttöä

30. Haaveilin kaksosista ennen raskautta

31. En tosin enää

32. Minusta on kuitenkin aina jotenkin erityisen suloista kun joku odottaa kaksosia

33. Suorastaan rakastan kynsilakkoja

34. Kierrän aina kaupoilla kynsilakat läpi ja ihastelen erivärisiä pulloja ja hassuja nimiä

35. Lakkaan aina varpaankynteni, jopa talvisin

36. Tämän tein myös kun olin viimeisilläni raskaana

37. En ole koskaan itkenyt niin paljon kuin raskausaikana

38. Itkin jopa toimintaelokuvien aikana

39. Näin myös kamalia painajaisia

40. Joskus unissani juttelin viherkasveille ja pakenin makuuhuoneesta pienten, punaisten pupujen ajamana

41. Tätä oli hyvin vaikea myöntää kenellekkään

42. Helpotuin suunnattomasti kun kuulin että tämä on vain normaalia hormonien aiheuttamaa oiretta

43. Minun on yhäkin vaikea ymmärtää sitä että olen oikeasti äiti

44. Olen vain sama vanha minä jolle on suotu mitä suloisin tytär

45. Parasta joka aamussa on tyttäreni jokellus

46. Kärsin levottomista jaloista

47. Rakastan häitä mutta haluan itse vihille maistraatissa

48. Valvon usein liian myöhään.

49. Ja kadun sitä joka aamu

50. Olen sitä mieltä että yksi ihmisen parhaimmista ominaisuuksista on kyky nauraa itselleen

Tälläinen minä olen; höpsö, hupsu, neurootikko, vainoharhainen, huumorintajuinen, sekopäinen, herkkä ja huolehtiva äitityyppi.

Let´s get personal

Tuntuu että tämä blogini elää koko ajan. Ja tällä tarkoitan lähinnä blogin ulkoasua, tämä tyyppi täällä näppiksen takana on koko ajan ollut sama :) Katselin tuossa tuota "tietoja minusta" - kohtaa ja se tuntui jotenkin liian pinnalliselta. En ensinnäkään ostele vaatteita kovinkaan paljon ja painonhallinta ja laihdutus ovat asioita joihin en pahemmin kiinnitä huomiota jokapäiväisessä elämässäni. Joten päätinkin muuttaa sen :)

Kun aloitin blogini, oletin käsitteleväni enemmän edellämainittuja asioita kunnes tajusin lähestulkoon ensimmäisten tekstieni aikana, että kyseiset asiat esittävät loppujen lopuksi aika pientä roolia elämässäni. Toki rakastan kaikkea kaunista ja haluan silloin tällöin sitä blingblingiä elämääni, joten välillä saatan näistäkin asioista kirjoittaa. Olen nainen joka saattaa helposti ruveta lässyttämään kauniille kengille ennemmin kuin muiden vauvoille ;) Sisustus on lähellä sydäntäni ja näkyy niin teksteissä kuin kuvissakin mutta on sisustan kuitenkin hyvin vähän. Sisustaminen minulle merkitsee sitä että vaihtelen tavaroiden paikkaa keskenään, hankin säilytyskoreja tarpeen vaatiessa ja katsastan kirppareita "sillä silmällä" ;) Joskus ostan pari sohvatyynynpäällistä.

Äitiys ja elämä itsessään, kaikkine pienine vivahteineen, ovat niin mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja ilmiöinä kiehtovia että koenkin pakottavaa tarvetta kirjoittaa niistä.

Hassua muuten, tämä Uusia vaatehankintoja teksti on ylivoimaisesti suosituin teksti blogissani :)

Varmasti tulee uusia asioita ja ilmiöitä eteen ja niistä puhutaan täällä blogissa mutta linja pysyy kuitenkin samana. Kirjoittaminen on minulle niin tärkeää ja suhtaudun siihen niin intohimoisesti että saatan unohtaa kaiken muun ympäriltä kirjoittaessani - jos saan siihen tilaisuuden. Uskon että se on turhauttavaa etenkin miehelle joka ei välttämättä aina saa ruokailuseuraa tämän seikan takia :) Rehellisyys oli minulle yksi tärkeimpiä kriteereitä kun aloitin bloggaamisen. Jos en voi olla rehellinen, ei blogia ole syytä jatkaa. Myös perheeni tulee olemaan tietyllä tavalla anonyymejä. Oletan että se on jonkinlaista itsesuojelua.

Lupasin itselleni että jos tästä joskus tulee pakkopullaa, lopetan samantien. Tämä on myös yksi kriteerini muiden blogeja lukiessa. En tiedä kirjoittaako kukaan pakosta mutta eräs tuttavani joskus paljasti että hän ei voi lopettaa koska ei kehtaa (on tosin sittemmin lopettanut). Jokaisen oma valinta toki mutta silloin kirjoittajasta saattaa aistia tämän "pakkopullan" jolloin ainkaan itse en saa blogista mitään käteen. Paras neuvo bloggaamisen alussa olikin miehen neuvo "Kirjoita siitä mitä rakastat tai minkä koet kiinnostavaksi". Yksinkertaista :)

Basket Case

Olen sellainen korityttö. Meillä löytyy näitä Ikean säilytyskoreja joka lähtöön ja tarkoitukseen. Olen sullonut niihin tytön leluja, vaatteita, huiveja, vaippoja, johtoja, latureita, kyniä, post-it lappuja ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa joita tarvitsee niin hoitopöydällä kuin keittiössä ja eteisessä. En vaan yksinkertaisesti siedä sitä että tavaroita lojuu pöydillä, etenkin näitä kyniä, pieniä lippulappusia, johtoja jne. Saatan tosin epähuomiossa aina viskellä miehenkin tavaroita sinne sun tänne ja sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa koska en höperö muista mihin koriin olen mitäkin laittanut.

Kaiken lisäksi, ne korit ovat aika nättejä :)

Meillä on yläkerrassa yksi iso kirjahylly täynnä kirjoja paitsi pari hyllyä siinä kirjahyllyn keskivaiheilla josta löytyy; mappeja, tauluja joita ei ole ripustettu koska ne eivät sovi mihinkään, paperia printteriin, yksi kolikkopossu, joulutähti ja teippirulla. Toisin sanoen, nämä kaksi hyllyä ovat minun painajaiseni ja sinkoavat minut aina epätoivon partaalle kun vilkaisenkin sinne päin. Pahaksi onneksi olemme pysyttäneet tytön leikkipaikan kirjahyllyn viereen joten saan aina synkeästi mulkoilla keskeneräistä kirjahyllyä.

KÄÄK

Nämä tavarat jäivät lojumaan muuton jälkeen enkä ole saanut aikaiseksi sitä vielä siivota. Nyt onneksi matka vie Ikeaan tänään ja ostan ne kipeästi tarvitsemani säilytyslaatikot. Laatikot, ei korit. Valitettavasti tämä himoitsemani kori ei käy koska se on liian korkea, vain muutaman sentin heitolla!

Joudun siis ottamaan tämän tylsän ja mitäänsanomattoman laatikoston joka nyt onneksi on valkoinen joten se sopii valkoiseen kirjahyllyyn ihan mainiosti. Olen ihan innoissani näistä laatikoista kuten monesta muustakin asiasta jotka ennen ovat olleet vain laatikoita. Satun vain olemaan korityttö, henkeen ja vereen. Ja kotiäiti jolla on paljon aikaa käsissä ;)

Kuvat täältä

PS: Osallistuin kirjoituskilpailuun. Lähetin kirjoitukseni eilen. Epävarmasti mutta innostuneena. Hauska kokeilla "siipiään". Olen aiemmin lähettänyt kirjoituksiani arvioitavaksi ja vaikka kirjoituksilleni onkin näytetty vihreää valoa, olen aina jänistänyt. Katsellaan :)

Äitiys ja loput 5 prosenttia

Äitiys on suoraan sanottuna melko kuluttavaa puuhaa ja pian sitä huomaa kuinka monesta asiasta sitä on joutunut luopumaan. Katselin eräs päivä itseäni peilistä ja saatoin nopeasti luetella ainakin viisi asiaa jotka elävät vain kauneimmissa unelmissani; litteä maha, ylempänä sijaitsevat rinnat, vatsa joka ei näytä siltä kuin sitä olisi kynsinyt jokin eläin, pikkuruinen 38 jalka sekä farkkujen tuumakoko 28.

En käy enää kosmetologilla koska se on liian kallista, en ehdi pahemmin lukea joka aina on ollut minulle sitä "sielunhoitoa", en vetelehdi yhteentoista asti sängyssä viikonloppuisin, en syö pitkään ja lue samalla lempilehtiäni, juon aamukahvini usein niin nopeasti että poltan kieleni, puhelut kavereiden kanssa joudun usein lopettamaan siihen kun tyttö alkaa itkemään väsymystään, en kehtaa mennä enää kampaajalle koska edellisestä kerrasta on liian pitkä aika, moitin itseäni päiväkausia yhden heräteostoksen takia, kynsienlakkauksen joudun aina ajoittamaan siihen että mies on kotona, en enää muista lempihajuveteni tuoksua, käyn vessassa ovi auki ja keksin loputtomasti loruja, runoja ja lauluja pitääkseni tyttäreni hiljaisena edes sen verran että saan hiukset kuivattua.

Tähän väliin kuuluu sanoa että kaikki tämä on sen arvoista. 95 % se onkin mutta ne loput 5 % ajasta se ei ole sitä. Silloin kun pistät lempikappaleesi soimaan, muistelet sitä yhtä villiä iltaa jolloin olit vietävän hyvännäköinen, söpösti nousuhumalassa, kaulailit komean miehen kanssa ja suutelit häntä sateessa (kyseessä oli mieheni ;) ). Sen jälkeen kävelet peilin eteen pahana päivänä ja toteat kaikkien kuolatahrojen, silmäpussien ja hasottavien hiuksen keskellä että näytät suohirviöltä.

Silti, hersyvä nauru tyttäreltäsi niin vetistelet liikuttuneena ja ajattelet että eihän se oksennus nyt niin pahanhajuista ole. Elämäähän se vain on. Jokaikinen päivä kun katson tytärtäni, muistan että hän on vain sen ohikiitävän hetken näin pieni, hän tarvitsee minua vain silmänräpäyksen kunnes ympäröivä maailma ottaa osansa.

Huomautuksena tosin tähän että en vaihtaisi parisuhdettani tai tytärtäni mistään hinnasta siihen että saisin kaulailla vieraita miehiä vesisateessa vaan otettakoon tämä esimerkki vain jonkun ohikiitävän hetken katkeransuolaisena muistona ;) 

Tämä kirjoitus syntyi koska minulta kysyttiin eräs päivä että mikähän se hyvän äidin mitta nyt olikaan. Toljottelin aikani kysyjää ja puistelin vain päätäni. Hetken kuluttua vastasin että "En tiedä. Kai sitä pitää vain hyväksyä itsensä ja muut ympärillänsä ja tehdä niin kuin tuntee oikeaksi". Kysyjä rypisteli kulmiaan. Ei tainnut olla tyytyväinen vastaukseeni. Samaan syssyyn kysyttiin (jälleen kerran) synnytyksestä ja sanoin rehellisesti että se oli silkkaa tuskaa, kuin jokin keskiaikainen kidutusmenetelmä. Kysyjä oli kauhistunut joten muistin sentään taputtaa tyttäreni päätä ja hymistä että olihan se kaiken sen arvoista.

En siis millään muotoa voi kutsua itseäni täydelliseksi äidiksi jos tälläistä 50 - luvun myyttiä nyt edes elätellään enää. Saatan puhua äitiydestä hieman kaunistellen tiettyjen ihmisten läsnäollessa ja toisaalta, joskus sitä ei vain kertakaikkiaan pysty ylistämään liikaa. Luen mielelläni ihmisten mietteitä äitiydestä ja huomaan kerääväni suosikkilistalleni blogeja joissa puhutaan sanoin tai kuvin äitiydestä.

Olen kaikkiruokainen tämän asian suhteen. Nautin lukea blogeja joissa elämä tuntuu olevan virheetöntä valkoisen sisustuksen ja hyvin käyttäytyvien lasten ympäröimänä. Minua kiehtoo se miten jotkut kokevat äitiyden täydellisenä kun itselle se on päivittäistä taistelua siinä missä unelmien toteuttamista. Yhtä kaikki pidän myös blogeista joissa äitiyttä ruoditaan raa´asti, sanoja ja tekoja kaihtamatta. Näille huomaan nauravani usein vatsa kippurassa ja jopa samaistuvani kirjoittajan tunteisiin. Toisaalta en pidä siitä että jompaakumpaa korostetaan liikaa jolloin täydellisyys muuttuu valheeksi tai epätäydellisyyden liika korostaminen alkaa vain näyttää säälittävältä.

Joillekkin vauva-aika voi oikeasti olla pelkkiä pilvilinnoja, jokainen kuolatahra on kuin ruusun terälehti ja oksennus vain rakkaudenosoitus kullannupulta. Toiselle se saattaa olla epävarmuuden aikaa jota sävyttää valvotut yöt, identiteetin menettäminen ja ylipäätään vastuun raskas taakka. Tämä toki kärjistetysti sanottuna.

Itselleni se on kyllä ollut koettelemus josta voisin odottaa saavani mitalin joku päivä. Saan tosin varmaan odotella aika kauan. Tyytyisin tosin lempikukkiini aina silloin tällöin (ja tämähän ei ollut vinkki vaikka tiedän mieheni tätä lukevan). Samalla se on ollut aikamoista kasvamista ja sitä itseään niskasta kiinni ottamista. Hassua että kasvattajana on toiminut tämä 65cm pitkä, puolikalju tyttäreni :)

Ja jos olen joutunut luopumaan monesta asiasta, niin ainakaan itsestäänselvyytenä ei tule otettua montakaan asiaa. Sain eräs päivä nukkua puolentoista tunnin päiväunet ja ihanien unikuvien virkistämänä tuntui siltä kuin voisin pyöräyttää tusinan lapsia eikä tuntuisi missään. Käynti kaupassa on minulle kuin jouluaatto lapselle, puhelu kaverilta ja hymyilen typerästi koko päivän. Hiljainen hetki suihkussa on ylellisyyttä jokaikinen kerta ja toissapäivänä kun katsoin kolme jaksoa True Bloodia, minusta tuntui kuin olisin saapunut kotiin.

Olen aikaisemminkin puhunut äitiydestä täällä blogissa koska se on asia ja aihe jota mietin usein. Minulle se on kyllä raakaa todellisuutta, hampaiden kiristystä, päänsärkyä, itkua ja huutoa siinä missä se on sitä ihmettelyä siitä miten aina, jokaikinen päivä, voin tuntea niin voimakasta, lähestulkoon kuristavaa rakkautta kun vain katson tytärtäni tai kosketan hänen untuvaista niskakuoppaansa.

Tämä on minun maailmani ja jälleen kerran, minun äitiyttäni pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Ja pitkästä aikaa musiikkia. The Verve ja Bitter Sweet Symphony.

Book addict

Olemme lukeneet tytön kanssa jo aika paljon ja isäkin innostuu välillä pötköttelemään tytön kanssa lattialla ja lueskelemaan Eetu kirjoja. Siirryimme juuri rapisevista, suuren määrän värejä ja kuvia sisältävistä kirjoista erilaisia pintoja sisältäviin kirjoihin. Nyt luemme Eetu sarjassa "Miltä tämä tuntuu" - kirjaa josta löytyy niin sileää kuin karvaista pintaa. Tyttö hutkii ja huitoo innoissaan aina kirjat nähdessään ja rapsuttelee pintoja kovin mielellään.

Saas nähdä tuleeko tytöstä lukutoukka niinkuin äidistään. Olen lukenut niin kauan kuin muistan ja lukeminen onkin yksi rakkaimmista harrastuksistani mutta valitetettavasti aikaa ei löydy paljolti tytön hoidon, kotitöiden, bloggaamisen sekä muun seura-elämän jälkeen. Raskausaikana luin hirvittävän paljon ja parhaimmillaan saatoin äitiyslomalla valvoa yhteen-kahteen asti yöllä ja vain lukea, lukea, lukea. Lukeminen sängyssä on ihanaa mutta tällä haavaa miltei mahdotonta koska en viitsi kirkkaita valoja laittaa päälle kun tyttö nukkuu vieressä kehdossa. Minulla on tällä hetkellä 2 kirjaa joita yritän lukea. Näiden lisäksi löysin kiinnostavan kirjan; Sarah Waters, Vieras Kartanossa ja ajattelinkin tämän hankkia. 

Harrastuksista puheen olleen niin olimme muskarissa ensimmäistä kertaa perjantaina ja hauskaa oli! Meidän tyttöhän on tämä rauhallisuuden perikuva mutta teki itsestään melkoisen pellen heti aulassa kun kolmen muun äidin kanssa odottelimme puolituntisen alkua. Hän istua tönötti sylissä, katsellen kaikkia vuorotellen, pärisytteli, pörisytteli, hymyili ja naureskeli koko ajan. Muut vauvat katselivat totisina ja hiljaisina äitiensä sylistä. Taisivat vähän ihmetellä. Että se siitä rauhallisuudesta. Onhan se toki mukava huomata että tyttö nähtävästi nauttii muiden vauvojen ja ihmisten näkemisestä tai sitten hän oli vaan väsynyt jonka virheellisesti oletan olevan vain sosiaalisuutta ;)

Itse muskari oli mielestäni oikein positiivinen kokemus. Myönnän että olin hieman skeptinen. Pelkäsin että siellä äidytään imeliksi, hehkutetaan laulamisen jaloa taitoa ja äidit vääntävät virttä itku silmässä mutta väärässä olin. Puolituntinen oli hauska, helppo ja välitön tilaisuus eikä mikään suoritus jonka jälkeen oletetaan lapsen olevan vähintään oopperalaulajan tasoa.  Vauvat saivat tirauttaa itkun jos toisenkin (jos ei nyt ihan huutokonserttia kuitenkaan), edistyneemmät saivat konttailla vaikka pitkin seiniä jos niikseen tuli ja kaikki vain nauroivat kun soitinpalikat eksyivät käsien sijasta suuhun.

Kaikilla meillä neljällä oli hauskaa ja uskon että äitien hyvä fiilis tarttui myös vauvoihin kun hymyjä sateli niin että kaikilla varmaan särki leukaperiä jälkikäteen. Muskarista palattuamme, tyttö nukahti ensimmäistä kertaa viikkoon vähän pidemmille unille joten kyllä se varmasti sitten oli melko inspiroiva tilaisuus!

Loppukesän tunnelmaa

Fiiliksiä yhden yön reissusta miehen perheen luona (ekat kuvat otettu muuten autosta ikkunan läpi, ihmeen hyvin onnistuivat!).

Jotkut kesäpäivät vaan onnistuvat täydellisesti. Nämä olivat juurikin sellaisia.

Heillä on aivan uskomaton puutarha. Talo sijaitsee keskellä peltoja kuin jokin eksoottinen keidas. Suuni kirjaimellisesti loksahtaa auki joka kerta kun käymme siellä. Piha on pullollaan kukkia joita onkin sitten joka lähtöön, upeissa hehkuvissa väreissä, on vihreitä istutuksia, kullankeltaisia omenoita ja jopa viinirypäleitä! Nurkista, ruohikolta, huvikatoksen alta, kukkaistutuksista, lähes jokapaikasta löytyy myös pieniä puutarhaesineitä jotka somastuttavat tätä ennestään jo hätkähdyttävää näkymää. Siellä silmä lepää.

Ohessa kuvia myöhäiskesän loistosta. Olen kyhännyt näitä kollaaseja Photoshopilla josta minulla ei ole mitään kokemusta. Koittakaa kestää nämä yritelmät.

Illalla oli tunnelmaa. Tyttö meni tavalliseen tapaan seitsemän aikaan nukkumaan ja me aikuiset jäimme seurustelemaan ulos tuikkivien lyhtyjen ja kynttilöiden keskelle. Ja juomaan viiniä. Taisin juoda yhden lasin vähän liikaa koska se todella meni päähän ja krapulahan siitä kehkeytyi seuraavaksi päiväksi. Ensimmäinen humalatila yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Hyvää oli mutta seuraavaa kertaa odottelen suosiolla.

Hän on maailman kiltein lapinkoira mutta sattui haukottelemaan juuri kun otin kuvan. Ja lopputulos on suorastaan karmaiseva ;)

Lauantaina kävimme kesätorilla jonne menikin sitten 50 euroa. Kyseessä on Somerniemen kesätori joka on ymmärtääkseni aika iso tapahtuma kesäviikonloppuisin. Se on siis hyvin paljon kirpparin tyylinen ja siellä myyvätkin vanhemman ikäpolven ihmiset joten sitä vanhaa, hyvää tavaraa löytyy vaikka millä mitoin. Olinkin taas ihan myytyä tyttöä sen ihanan tavarapaljouden keskellä. Monta esinettä ja huonekalua jäi taakse liian korkean hinnan takia. Löysin kuitenkin syksylyhtyni! Sekä paljon muuta pientä, sievää.

Joku nautti olostaan. Tyttö oli hoidossa parisen tuntia miehen perheen kanssa kun kävimme torilla. Pakkohan se on myöntää että jännitti mutta turhaan - tyttö oli viihtynyt vallan mainiosti!

Fiilistelyä

Kuljeskelin eilen kamera olalla, tyttö kainalossa ja otin kuvia erinäisistä asioista (ja harjoittelin kuvaamista). Tyttö nukkui kahdet 15 minuutin päikkärit joten oman ajan ollessa kortilla, ei auttanut muu kuin tehdä kaikki yhdessä ;) Kuviin tallentui niin tyttöä, tytön lempileluja kuin sadepäivän tunnelmia.

Käsi ylös joka pitää jääkaappimagneeteista? :) Minä! Useimmat ovat lahjoja mutta muutaman olen ostanut itse ja ne ovat kulkeneet matkassa monia vuosia, sisältäen monia muistoja. Jääkapin ovessa on normaalisti myös muutama kuva niin omasta tyttärestämme kuin kummitytöstämme (ja Hennesin alekuponki jota en koskaan muista käyttää). Kuvat ihastuttavat joka päivä, joskus ihan tahallaan menen katselemaan hassuja kuvia ja naureskelen sitten itsekseni.

Iltapäivällä sade yllätti.

Mies jää tänään kahden viikon lomalle, pieni tuuletus sille! Tänään on myös muskari ekaa kertaa ja iltapäivällä lähdemme miehen perheen luokse yöksi. Lauantaina siellä on kesätori viimeisiä kertoja, sieltä löytyy usein sellaisia mummon vintiltä tuotuja aarteita.

Lomalle emme ole suunnitelleet lähestulkoon mitään, menemme fiilis (ja sää) pohjalta. Ainakin reissu Porvooseen ja jännittävää kyllä, Helsingin keskustaan, on suunnitteilla.

Kirsikkana kaiken päällä on Tukholman risteily jonka varasimme, lähtö 30.8. Lähdemme tytön isovanhempien, eli minun vanhempieni kanssa. Odotan sitä kovasti. Siitä on aikaa kun omien vanhempien kanssa on matkustellut mihinkään. Sitä arvostaa jo tämän ikäisenä. Ehkä pääsemme miehen kanssa jopa livahtamaan viinilasillisille kun lapsenvahdit ovat matkassa :)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!