Ja mitähän noista asennoista pitäisi päätellä? Melko dramaattista on meininki ainakin kolmannessa kuvassa.
Ja aina se tuntuu yhtä ihanalta kun omaa koiraa kehutaan. Naapurimme, hänkin sellainen puhelias koiratyyppi, tokaisi kerran iltalenkillä että komea on tämä meidän koira. Ja kuulemma koirallamme on "miehekäs kallo". Myönnän että olin menin hieman sanattomaksi ja taisin vain nyökytellä että "jaahas, no enpä ole laittanut merkille". Ja kyllä minua vähän nauratti. En saa koiran kallosta mitään miehekästä irti, ainoastaan kultaisten karvojen peittämän pään korvineen. En ole pyörinyt nähtävästi tarpeeksi koirapiireissä.
Kuulemma meidän (narttu)koira on muutenkin miehekkään siro. En tiedä olemmeko miehen kanssa vain yksinkertaisia mutta tälle on naurettu aika monta iltaa. Ja jos rakas naapurimme (lapseton mies) tänne joskus eksyy niin ei tosiaan millään pahalla. Otan tämän kohteliaisuutena :)
Miehekkään siro koiramme miehekkään kallonsa kanssa, olkaa hyvä.
Oi ajattele miten aikaisin nämä lapset osaavat jo leikkiä! Tuohan on selvä leikki :)). Noista asennoista voi joskus nähdä itsensä btw, lapset ottaa hyvin mallia meistä :D. Onko sanoja jo tullut paljonkin, kun mainitsit aiemmin äitin ja nyt aloo (ranskalaista ääntämistä muuten ;) )?
VastaaPoistaMiehekäs siro koiranne on kyllä tosi nallemaisen söpö :). Oikea halikaveri? Miten paljon sinun tyttäresi muuten kiinnittää koiraan huomiota? Minusta tuntuu, että varsinainen helliminen kissoja kohtaan puhkesi meillä vasta vaille kaksivuotiaana, se ehkä johtuu kyllä siitäkin, että kissat on *kissoja*...
Kyllähän mä tätä mietin kovasti että joko se minusta/meistä ottaa tuon mallin! Olenkohan tuon kolmoskuvan näköinen kun puhun puhelimessa, haha! Ja on tyttö tosiaan ruvennut toistamaan sanoja tosi paljon kuten "poppaa" "hauva" ja tietenkin sitten nämä äiti ja isi. Nauroin itsekin tolle "aloo". Ranskalaista meininkiä, aivan ;)
PoistaJuu, tuo koira on halikaverin ilmentymä. Aina tulossa syliin jos erehtyy istumaan lattialle ;) Ja olen yllättynyt kuinka vähän tyttöä kiinnostaa koira. Joskus se saattaa ikäänkuin havahtua että "aha, tämäkin karvakasa tässä makoilee, menenpä tervehtimään" mutta muuten ohittaa aika sujuvasti. Ehkä se tosiaan tulee sitten myöhemmin.. Koira luulee pääsevänsä helpolla ;)
:D Miehekäs kallo! Varmaan tarkoitti kohteliaisuudeksi vaikka vähän surettaa koiran puolesta. Se on nimittäin melko sirorakenteinen verrattuna meidän kahteen narttuun ;) Olen seuraillut blogiasi, myös kohta vuoden ikäisen tytön ja kahden kultsinartun mammana :)
VastaaPoistaIhana tuo teidän tyttö! Osaat niin hauskasti kuvata teidän arkea, viihdyn todella hyvin tämän blogin parissa :)
-Lumi
Meillä ei ole pahemmin ollut vertailukohteita mutta niihin muutamaan joihin olemme törmänneet, on tämä meidän narttu melko kookas.. Ja onneksi tuo ei ymmärrä miehekkäitä kohteliaisuuksia, kuhan mennä viipottaa kuten ennenkin ;)
PoistaKiitoksia ja kiva kun viihdyt! :)
Hih hih näitä kännykkäajan pieniä. Mä havahduin tuossa joskus ihmettelemään, että mitä tyttö tekee, kun oli kuulunut jo hyvän tovin tasaisin väliajoin sellainen hiukan hajamielinen, myötäilevän kuuloinen nnn-n. No, tyttö oli kaivanut mun puhelimen laukustaan ja istui lattialla se korvallaan. Nnnn-n. Nnn. Nnn-n. En ole vieläkään ihan varma, kumman vanhemman puhelinkäyttäytymisestä tämä oli opittu, mutta esitys oli todella vakuuttava! Kummi toi sitten tytölle yksivuotislahjaksi oman leikkikännykän, johon pajatetaan nyt, kun taas neuvolan lelulankapuhelinta tyttö ei selvästikään tunnistanut puhelimeksi, vaikka sen pyörivä numerolevy hauska olikin.
VastaaPoistaJa edelliseen kommenttiin viitaten: meilläkään ei koiraan kiinnitetä paljonkaan huomiota (paitsi syödessä pää pyörii tarkasti koiran liikkeiden mukana), koira kelpaa tytölle astinlaudaksi, kun pitää kiivetä, mutta saa muuten olla aika rauhassa. Sen sijaan kissaa tyttö jahtaa ja paijaa/nujuuttaa paljonkin. Ehkä kissa on enemmän oman kokoinen kuin suursnautseri?
Ihana! :) On tuo tyttö myös noiden meidän puhelimien perään. Olen antanut omaa aina välillä kun siinä on niitä läpsimispelejä ladattuna, ei kai sille mitään voi että nämä nykyajan vempeleet on heidän ulottuvillaan syntymästä saakka. Omasta lapsuudesta muistan vaan Saloran kuvaputkitelkkarin, haha!
PoistaHei, meilläkin tosiaan ruokaillessa kiinnitetään koiraan enemmän huomiota. Yllättäen kun syödä pitäisi ;) Ja voi olla että kissasta saa enemmän irti. Suursnautseri on nimittäin aika suuri :D
ihana höpöttäjä :), meillä puhelimia halutaan vain näpelöidä, jutteleminen ei kiinnosta lainkaan
VastaaPoista:) Meilläkin vasta on aloitettu tämä omituinen höpöttäminen ;) Emmekä edes paljon puhu puhelimessa tytön seurassa, ihan kumma juttu.
PoistaKyllä on ihana puhelimeen puhuja - ja ihana koira!!! Hällä ON muuten uroksen pää, nimimerkillä elämäni ensimmäinen koira oli kultsu (uros) :)
VastaaPoistaja piti jatkaa että jostain syystä ne mitkä minä olen oppinut tuntemaan niin kultsuissa nrtut on isompia ja vähän... hmm... muhkeampia kuin urokset :D
VastaaPoistaKupla again
Ahaa! Näitä on oikeasti ihan mielenkiintoista kuulla. Olen ennenkin nimittäin kuullut että tämä meidän yksilö olisi jotenkin rotevampi. Miehekäs kallo - vertausta en ole ennen kuullut, ei ole varmaan kukaan muukaan :D Mutta hyvä tosiaan tietää. Meidän jättikalloinen koira siis <3 Hyvä että muotoja löytyy!
PoistaHehheh, ihana miehekkään siro koira :)
VastaaPoistaIhana !!:D
VastaaPoista