Taaperon askelin

Loma on sujunut leppoisasti. Olen liikkunut hävettävän vähän, kerran hiihtänyt, kerran käynyt pitkällä lenkillä mutta ruokahalua on ollut kuin pienessä kylässä. Tekemistä on ollut vähän, olen torkkunut paljon ja nauttinut. Kotona odottaa taas arki (tarkemmin sanottuna tiistaina kun tulemme takaisin Etelä-Suomeen) ja pieni osa minusta jo kaipaa sitä hektisyyttä. Myös koiraa on kova ikävä.

Tänään on ollut erityisen ihana päivä. Eilen oli jo vähällä lomafiilis mennä kun sain kokea läheisen ihmisen piittaamattomuuden minulle tärkeässä asiassa mutta pieni terapiaistunto äitini kanssa pelasti tilanteen. Tänään kävimme kylillä pyörimässä ja pieniä saaliita tarttui mukaan. Mikähän siinäkin on että sitä pitää tunkea itsensä jokaiseen pieneen matkamuistomyymälään ja ihastella niitä turisteille tarkoitettuja pikku esineitä vaikka tietää että mitään käyttötarkoitusta ei näille ole? :) Ja sitten vielä sortua niihin, huoh. Tytölle lähti mukaan mm. pieni, rukan logolla varustettu punainen t-paita kesäksi, kevätpipo ja itselleni polvimittaiset sukat Marimekolta. Hipelöin niitä Marimekon lastenvaatteita(kin) mutta tällä kertaa en sortunut - kiitos niiden hintojen joissa taisi olla pieni turistilisä päällä ;)

Vähän löytyy vielä kasvunvaraa.

Jos me olemme viihtyneet niin tyttö on suorastaan rakastanut täällä oloa. Hän syö kuin pieni villihevonen, nukkuu kuin tukki ja selkeästi nauttii isovanhempiensa huomiosta. Aamulla noustaan jo kuuden jälkeen, puuron voimalla mennään lounaaseen, päiväunet nukutaan sikeästi, ainakin sen kaksi tuntia ja show jatkuu iltapesuun ja iltasuukkoon asti. Sama kaava toki toistuu kotona mutta tuntuu että täällä se energia ja virta on näyttäytynyt ihan eri muodossa. Pitäisiköhän meidän kotona alkaa lisäämään meidän aktiviteetteja?

En tiedä mikä tässä ilmastossa, ihmisissä tai ympäristössä on mutta tänään tehtiin uusi, iso kehitysaskel. Ensiaskeleet. Horjuvat, nauravat, varpaat kippurassa ja silmät ilosta sirrillään otettiin ne 3-4 ensimmäistä askelta ihan yksinään, ilman tukea. Aplodit raikasivat ja äiti pyyhkäisi silmäkulmiaan hihaan. Oma typykkäni ♥

Tänään otettiin myös yksivuotiskuvia. Niistä vilaisuja myöhemmin.

Lopuksi satunnaisia kuvia. Allaolevasta kuvasta muuten huomaa hyvin kuinka äitiyspakkauksen puku on jäänyt/jäämässä jo hieman pieneksi - lahkeet nousevat heti kun tytön ottaa syliin. Olen tyytyväinen että tällä selvittiin koko talvi, ei tarvinnut rahaa tuhlata että olisi erikseen ostanut isomman puvun. Meidän pieni kirppu! Välikausihaalari hommattiin jo viime keväänä yhden serkulta perityn lisäksi ja ne sopivat täydellisesti. Muutamat haalarit, kurahousut, kumpparit ja muut tykötarpeet niin eiköhän niillä selvitä ne muutamat kuralätäköt :)