Sanokaa että tyttö ei ole ainoa taapero jolta löytyy pientä kuhmua ja mustelmaa sieltä sun täältä? Emmekä edes kävele kunnolla ja kaikki vaaralliset paikat on aika pitkälti eliminoitu! Tässä taas näkee kuinka tasainenkin lattia on tuollaiselle touhutaaperolle vaarallinen, puhumattakaan että hän kovin paljon siinä yksin aikaansa viettäisi.
Tuntuu muutenkin että tyttö on hyvin herkkä saamaan mustelman jos vähänkin kolahtaa ja kyllähän välillä kolahtaakin. Välillä se ei pahemmin hetkauta ja menoa jatkuu entisellään, välillä itketään niin että äidinkin kurkkua kuristaa. Tytölle ei ole käynyt (vielä?) pahasti, ollaan selvitty muutamalla kuhmulla ja mustelmilla, viime aikoina tosin tuntuu että määrä on lisääntynyt samalla kun se tytön rämäpäisyys ;) Olen varmaan taas ylihuolehtivainen mutta kyllä se tekee pahaa nähdä ne. Yksi kun oli omien hitaiden reaktioiden ja surkean arvostelukyvyn takia ja tyttö kaatui legopalan päälle ;(
Kai näitä voisi sanoa sellaisiksi "elämän jäljiksi", kauniisti sanottuna ja ädin tunteita säästellen :)
Hih, just mietin blogitekstiä rämäpäiseksi muuttuneen 2-v. poikani mustelmajaloista. Kun mennä paukutetaan pitkin jäävuoria ja ajellaan polkutraktorilla pitkin seiniä, koska ajatus unohtuu ihailemaan pyöriviä renkaita... huoh, lista on loputon :D.
VastaaPoistaMuistelen, et kävelyn alussa niitä muksuja tuli meilläkin enemmän ja aika vauhdikkaitahan ne lennot ovat, kun ei osaa vielä silleen hallita kehoaan, piti olla aika paljon mukana mutta silti sattui ja tapahtui ja verikin lensi. Niitä tulee kyllä ja se turvallisuuden tarve on yksilökohtaista- toinen tarvii kypärän, toisen uskaltaa mennä paljon itsenäisemminkin. Mutta kaikki lapset varmasti tarvii aikuista aina välillä halimaan, puhaltamaan ja kannustamaan uuteen yritykseen :).
Voi, että miten söpöjä aikoja teillä nyt (ja kun ne söpöydet vaan jatkuu ja jatkuu :) )
Ah, kaikki kovimmat muksahdukset ovat siis vielä edessä! :) Tyttö on aika rauhallinen mutta aivan varmasti kolhuja tulee vielä niin paljon ettei perässä pysy. Tämä on taas sitä kuuluisaa muutosta! Ensimmäiset mustelmat oli polvissa konttauksen takia ja nyt niitä on ilmestynyt kasvoihin! Olen kyllä kuullut aika hurjia juttuja joten ylihuolehtivaisuutta ilmassa ;) Tyttö kyllä saa muksahdella ja pyrin että jokaisesta kolhusta ei tarvitsee alkaa voivottelemaan ellei itkuhuudoksi mene. Silloin lohdutussyli ja taputus pyllylle ja eikun menoksi! :)
PoistaTämä ON ihanaa aikaa, ei voi muuta sanoa :)
Meillä on poika näyttänyt mukiloinnin uhriksi joutuneelta aina jouluaaton aatosta 2010 lähtien, jolloin tyyppi nousi ensimmäistä kertaa seisomaan tukea vasten. Muistan panikoineeni ennen muutamaakin neuvolakäyntiä ja hoitopäivää, että nyt ne viimeistään tekevät lastensuojeluilmoituksen, kun ipana on juossut (taas) päin seinää tai sukeltanut (vaihteeksi) sohvalta alas pää edellä. Ei ainakaan vielä ole näkynyt lastensuojeluihmisiä oven takana, joten kaipa nuo kolhut ja kuhmut normaaleja sitten ovat. :D
VastaaPoistaMutta ah, miten ihania ja liikuttavia nuo ensiaskeleet aina ovatkaan! :')
Haha, ai että nauroin tälle kommentille! Ehkä en lähde selittelemään tytön muutamaa mustelmaa ;)
PoistaOnnittelut ensiaskeleista! Mustelmia löytyy täältäkin:)
VastaaPoistaKiitos ja huojentava kuulla! Teidän Kerttu lähti niin aikaisin liikkeelle että ette varmaan ole voineet niiltä välttyä ;)
PoistaMinun aamulla kirjoittamani pitkä kommentti katosi jonnekin matkan varrella, joten lyhyesti uudestaan. Meillä ei ole ollut mustelmia tai muutakaan naarmuja. Pahan näköisiäkin kaatumisia ja kolahduksia on kyllä ollut. Tänäänkin useasti oltu nenillään (Lumi harjoittelee sohvalta alas tuloa), mutta niistä ei ole jäänyt jälkiä. Paitsi eilen Lumi onnistui saamaan jalkansa jumiin pinnojen väliin sängyssä. En tiedä miten se sen teki, mutta se oli niin jumissa, että jouduin oikeasti vetämään sen jalan pois. Tänään jalassa on mahtavat mustelmat molemmilla puolilla reittä....
VastaaPoistaMinä itse saan mustelmia aivan älyttömän herkästi, Lumi ei ilmeisesti ole perinyt tätä ominaisuutta minulta.
Onpa hyvä että teillä on säästytty! Kuuluvathan ne toki siihen ikäkauteen mutta jotenkin aina hätkähdän kun huomaan sellaisen. Meilläkin on jäänyt jalka jumiin pinniksen väliin, ei tosin noin pahasti. Voi Lumi pikkuista, onneksi vain mustelmat, ei pahemmin käynyt..
PoistaMinäkin saan helposti mustelmia. Ihan noin vaan, ehkä se sitten periytyy..
Voi miten ihanaa :) Se on sitä vauhdin hurmaa kun aina jaksaa nousta ylös vaikka kaatuu. Paljon on meilläkin nyt treenattu konttausta (muutama töksähtelevä askel onnistuu) ja just ihmettelin mistä se poika on noin isoja punaisia länttejä saanut naamaansa kunnes tajusin että otsa on muutaman kerran tömähtänyt maahan huudon kera kun kädet ei liikahtaneetkaan ja jalat vaan jatkoivat :( Taitaa olla aika harvinaista että lapsi on kokonaan mustelmaton :D
VastaaPoistaHaha, voi pötkylää! Ihana mielikuva! Jotenkin pystyn tämän kuvittelemaan nyt kun vastikään nähtiin :) Ensin ne yrittävät hivuttautua eteenpäin edes millin kerrallaan, sitten se yhtäkkiä on sellaista kaistapäistä konttausta tai juoksua. Seuraavaksi se pyörällä ajo ;)
Poista