“If you can organize your kitchen, you can organize your life.”

Lapsirintamalta ei ole mitään uutta raportoitavaa - poskihammas tai hampaat! vihoittelevat edelleen joka näkyy lähinnä ruokahaluttomuutena, on-off kuumeiluna/lämpöilynä ja karjumisena kiukutteluna. Eilen maltettiin nukkua tunti josta en ilahtanut laisinkaan, päinvastoin. Kivennäisveden, mansikoiden, naistenlehtien sekä auringonpalvonnan maailmasta minut repäistiin mitä karuimmalla tavalla, ja tämä lähestulkoon jotain fantasiamaailmaa hipova olotilani vaihtui siihen että tyynnyttelin hikistä, huutavaa tyttöä sylissäni ja karkotin unipeikot takaisin varjoihin. Tänään päiväunet kestivät niin kauan että ehdin kyllästyä (!).

Huolimatta että sisustusaiheiset postaukseni laahaavat pahnan, tai tässä tapauksessa tilastojen pohjimmaisina, vien teidät silti keittiöön. Kodin sydämeen. Ei tosin kokkaustaitojen takia, vaan sen takia, että siellä yksinkertaisesti vietetään paljon aikaa. Sanoo koira jonka tassu pilkottaa aina keittiön oviaukon liepeillä.

Saimme uuden keittiönpöydän!

Aikeissa on ollut ostaa uusi jo muutosta lähtien. Keittiömme on sen verran pieni että pyöreä pöytämme vei kohtuuttoman paljon tilaa, puhumattakaan pöydän tummasta, hallitsevasta väristä. Astianpesukoneen, jääkaapin ja roskakorin avaamista ei koskaan voinut suorittaa ilman että tökkäsit ovenkarmin tuolinojaan, jonkun takapuoleen tai olkapäähän. Edellinen keittiömme oli kuin jääkiekkokaukalo, joten sinne pöytä sopi kooltaan.

Olin tosin kiintynyt tähän miehen puolelta perittyyn perintökalleuteen ja päätimmekin että pöydän myymme jos joku sen huolii, mutta tuolit pidämme. Ne ovat naarmuiset, lohkeilleet, melkein voisi jopa sanoa että rumat, mutta minulle hirvittävän tärkeät, ja sopivat asuntoomme. Kaksi tosin lahjoitin vanhemmilleni kun isäni niistä haaveili.

 Ei meillä näytä tältä aina, tai siis koskaan, mutta stailattu ei ole pelkästään kuvia, vaan myös vieraita varten. Olisipa minulla aina putipuhdas keittiönpöytä ja mariskooli täynnä fasupaloja. 

Uusi pöytä tuntuu olevan isompi, ainakin se on pidempi, mutta silti keittiössä on enemmän tilaa! Pyöreä pöytä on varsinainen tilasyöppö. Tripp Trapp ei sovi väritykseltään pöytään, mutta eipä sitä ole varaa kiinnittää näihin pikkuasioihin huomiota. Odotan jo huomista aamiaista tämän pöydän ääressä.

Koira ei ottanut tätä kuvaussessiota lainkaan tosissaan. Ei tuomarointikaan kiinnostanut. Toinen silmä aukesi vasta kun menin kolisuttelemaan keksipurkkia.

Sain muuten blogin kautta kokeiltavaksi Deloitten No-Touch käsienpesujärjestelmän. Ideanahan tässä on vähentää bakteerien kulkeutumista esimerkiksi juurikin keittössä automaattisen saippuanannostelijan avulla. Olen nähnyt mainoksia ja muistan ajatelleeni että voisihan tuota kokeilla mutta toteuttamisasteelle idea ei koskaan päässyt. 

En ole bakteerikammoinen ihminen (koiraihmisenä aika mahdotonta). Lapsia ei kasvateta pumpulissa tai kuplassa, vaan terve järki ja normaalit elämäntavat ovat elinehto.
Sanoo äiti jonka tytär syö hiekkalaatikolla hiekkaa, kun muut leikkivät kiltisti hiekkakakkujensa kanssa.

Lyödään nyt kuitenkin kortit pöytään, ja myönnetään että minussa asuu ihminen joka viettää supermarketin siivous- ja saippuahyllyillä kohtuuttoman pitkiä aikoja, ja haaveilee täydellisesti organisoidusta siivouskaapista, sekä eri tuoksuista saippuoista. Minulle on tärkeää minä värinen saippuaputeli koristaa vessanhyllyä tai tiskipöytää, enkä koskaan osaa päättää otanko omenaisen, laventelin, passionhedelmän ja vai hunajan tuoksuisen käsisaippuan. Neurootikko, tervejärkinen, mammautunut, kotiutunut, siivoushullu, dekadentti, pedantti, mikä sitten olenkaan, niin heikkouteni on paljastunut ;)

Ensinäkemältä ja kokeilemalta annostelija on näpäkän näköinen ja tuoksui hyvälle. Annostelija toimi vaikka tekniikan ei-ihmelapsena olin skeptinen. Katsellaan miten me bondaamme tämän uuden uutukaisemme kanssa, vai palaammeko perinteisiin pumppupulloihin.