Naapurirakkautta ja remonttirapsaa

Meillä oli taloyhtiön pihatalkoot aamusta ja joihin itse osallistuin puoleksitoista tunniksi (ennen tytön päiväunia). Tyttö istui rattaissa ja/tai möngersi maassa. Viime vuonna taisin aika pitkälti imettää, imettää, imettää ja..ööh..imettää! joten en osallistunut laisinkaan. Oli mukava kantaa kirjaimellisesti kortensa kekoon. Tulin lounaalle ja tytön päiväunille sisään ja mies jäi hakkaamaan naulaa lautaan ja örisemään muiden miesten kanssa.. Epäilen tosin että kello puoli kolme tapahtuu *puff* ja pihamaa tyhjenee - miehistä eritoten ;)

Emme viettäneet tytön kanssa kahden tätä puolitoistatuntista, vaan seuraamme ihastutti yksi taloyhtiömme lukuisista lapsista - sangen viehättävä 5-vuotias tyllerö. Hän tuli luokseni ensin kyyneleitä pyyhkien, koska hänen isänsä oli kipeänä kauan odotettuna talkoopäivänä ja äitinsä oli lähtenyt kauppaan (hänellä oli isommat sisarukset vahtimassa ja äitikin viipyi vain hetken), mutta tämä sai kuin saikin sai minun äidinvaistoni ampaisemaan pilviin. En tiedä oliko se epäkorrektia mutta lohdutellessani häntä, kiedoin kädet hänen ympärilleen ja kuiskasin että tyttäreni, joka istua tönötti nurmikolla ja repi voikukkia maasta, oli odottanut koko aamun saadakseen leikkiä hänen kanssaan. Se hymy jonka tyllerö minulle antoi, sulatti sydämeni (miten niin olen raskaana ja herkkä ihan kaikelle?). Seuraava puolitoistatuntinen vietettiin sitten kolmistaan. Pölötimme taukoamatta, haravoimme, keräsimme oksia, tyllerö tanssi, hyppi, hauskuutti, ihastutti ja teki voikukkaseppeleitä tyttärelleni. Ja minulle voikukkasormuksen.

Olen koko aikuisikäni ollut, noh, melko pökkelö lasten kanssa. En ole koskaan keksinyt mitään sanottavaa ja minua on lähinnä pelottanut se lapsenomainen spontaanius, joka saa nämä puolipituiset tekemään aika pitkälti mitä vain. Olen saanut harjoitusta räjähdysmäisesti lisääntyvän kaveripiirin, sekä tietenkin lähimmäisten - oman tyttäreni ja kummitytön kautta. Lapsen seura saattaa olla hyvin terapeuttista ja miellyttävää. Ne viattomat jutut, spontaanit ideat ja yllätykset saivat minut usein purskahtamaan aitoon nauruun, ja huomasin että tulimme tyllerön kanssa juttuun todella hyvin. Eräässä vaiheessa hän ihasteli kiharoitani ja seuraavassa hetkessä hän kosketti mahaani kun selitin että siellä kasvaa vauva. "Ai siksi se on noin pullea" oli vastaus. Ja minä nauroin! :)

En ole ennen ollut mikään naapurirakas ihminen (itseasiassa olen tainnut olla aika kummallinen mörrimöykky, myönnän rehellisesti). Olen asunut lähes koko aikuisikäni vuokrakämpässä ja vältellyt kaikkia talkoopäiviä, tai muuta kimppakivaa, missä kokoonnutaan pihamaan grillille syömään makkaraa ja juomaan olutta. Nyt kun asunto on oma ja taloyhtiössä toimii kaikki, naapurit ovat oikeasti ihania ja tunnelma lämmin ja tiivis, osallistun mielelläni näihin "tempauksiin" ja autan parhaani mukaan. Mies nyt on aina ollut osallistuva ja sellainen pidetty, sosiaalinen tyyppi, mutta minulle (sille kyräilijälle joka parikymppisenä omassa asunnossan ei krapuloissaan avannut ovea edes virpojille) tämä on ollut pieni oppitunti. Mukava sellainen. Nytkin pihamaalta kantautuu tasaista ruohonleikkurin hurinaa ja ikkunasta näkyy naapurit polttamassa roskia.

Rempparaporttia loppuun! 

Isäni sai eilen valmiiksi lähestulkoon koko seinän ja huomenna jatketaan. Olen täpinöissäni, en voi muuta sanoa. Googlettelin illalla tapetteja ja löysin oikean, tai sanotaanko että palasin siihen oikeaan. 

Löytyi sieltä kaikkea muutakin. En tiennyt että lastenhuoneen suunnitteleminen voi olla näin nautinnollista, mutta tunnen myös syyllisyyttä siitä miten paljon rahaa saisin siihen hukkumaan jos haluaisin. Laitan kaiken itsehillinnän kuriin ja yritän mahdollisimman tarkkaan, maalaisjärjellä, suunnitella kaiken. Olimme kaveripariskunnan luona helatorstaina ja heidän lastenhuone viehätti minua niin paljon että sain vaikutteita ja inspiraatiota sieltä. Kierrätyskeskuksia tullaan kiertämään kesällä!

Nimipäivälahjan (jonka äitini välttämättä haluaa ostaa) toivon huoneeseen, samoin syntymäpäivälahjani. Ehkä hieman tylsää, mutta en koe että tarvitsen sitä jalkahoitoa tai uutta vaatekertaa niin kipeästi, kuin sänkyä tai tapettia tytön huoneeseen.

Tämä on sitä lastenhuonetta ja seinää johon tapetti tulee. 

Mitenkähän maltan odotaa? ;)

Jotain poimintoja jotka ihastuttavat. 

Sekä än-yy-tee, tapetti jota en voinut ohittaa ja joka tuli jopa uniin (!) (ja jonka tilasin puoli tuntia sitten).

Kuvat täältä