Haastetta lauantai-iltaan

Olen saanut tässä hiljattain muutaman haasteen johon ajattelin näin lauantain-illan kunniaksi vastata. Televisiotarjonta on tapansa mukaan aika köyhää joten ehti hyvin päivitellä blogia :)

Mamma Mia blogista Leikkikerho antoi seuraavalaisen haasteen. Kiitos tästä!

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa!

Minua vähän huvittaa koska otin juuri kantaa Kepulaisen äidin kirjoittamaan hyvään ja ajatuksia herättävään blogitekstiin kulutuksesta ja nyt saan rajattoman mielikuvituksen ja miettiä mitä haluaisin jos minulla oikeasti olisi rahaa, haha :) 

Hyväntekeväisyys, rahaa läheisille, säästäminen, nämähän olisivat kaiken sen materian ohella varmasti asioita joita oikeasti toteuttaisin jos saisin rajattomat rahavarat mutta hei! Tämä haaste on toteutuaan nyt mahdollisimman pinnallisella tavalla, villin mielikuvituksen siivittämänä ;)

1. Uusi auto.

Meidän farmarivolkkari polkee vielä ihan mainiosti eteenpäin mutta lähitulevaisuudessa tulee eteen uuden auton hankinta. Mies ei (onneksi) ole mikään autohullu joten alla ei ole tarvinnut olla tuliterä pirssi eikä meidän ole minun vanhempien armeliaisuuden takia tarvinnut ottaa autolainaa. Tämä on tosin vielä edessä. En odota innolla. Jos minun olisi pakko valita automerkki niin se olisi varmaan Volvo. Älkää kysykö miksi ;)

Kuva

2. Vaatekaapin uudistus

Vanhat pois, uutta Odd Mollya tilalle ;)

Kuva

3. Sisustus

Meillä on suunnitelmissa hankkia mm. uusi ruokapöytä joten se menee sisustuksen piikkiin. Kuva löytyi random haulla googlesta ja on ihan näppärän näköinen. Ei tosin ehkä lapsiperheeseen.... ;)

Kuva

4. Matka

En tiedä minne mutta ehdottomasti perheen kanssa. Ehkä ensin johonkin lähelle, esimerkiksi Tanskaan tai Norjaan. Vaihtoehtona voisin tarjota matkan läheisille, sekä perheelle että ystäville.

Kuva

5. Merinäköala

Rakastan tätä asuntoa, ympäristön rauhaa ja hiljaisuutta, metsiä, luontoa ja omaa puutarhaa sekä sitä että pääsen keskelle pääkaupungin kuhinaa suhteellisen helposti. En halua täältä pois mutta jos joskus tästä muuttaisimme ja ne rajattomat rahavarat olisivat käytössä, haluaisin merinäköalan. En yhäkään kaupunkiin vaan johonkin rauhalliseen paikkaan. 

Kuva

Toinen haaste tuli Mallalta blogista Tulevan mamman päiväkirja. Mallalle tsempit viimeisten viikkojen tai päivien kärvistelyyn! :)

Haasteessa pitää kertoa kymmenen asiaa joista pitää ja haastaa sitten viisi bloggaajaa tekemään saman.

On niin monta asiaa joista pidän joten tässä vain pieni raapaisu.

1. Vesi janojuomana

2.  Tyttäreni päänahan tuoksu. Kuulostaa oudolta, tiedän, mutta nuuhkin hänen ihastuttavan tuoksuista päälakeaan niin monta kertaa päivässä että ihmettelen että siinä on enää hiuksia jäljellä.

3. Pitkä lenkki koiran kanssa keväisessä ilmassa, lumen alta paljastuneen mullan tuoksu, auringonvalo ja se tunne pakaroissasi pienen rehkimisen jälkeen ;)

4. Viini. Talvella punaviini, kesällä valkoviini.

5. Jäätelö. Etenkin lakritsi jäätelö.

6. Pitkä puhelu ystävän kanssa

7. Katse mieheltä joka kertoo että olen vieläkin hänen silmissään yhtä kaunis ja seksikäs kuin tavatessamme.

8. Lastenvaatteiden hipelöinti vaikka ei olisi mitään tarkoitusta ostaa. Ne vain ovat niin sööttejä.

9. Mitäänsanomattomien, typerien, pinnallisten mutta sitäkin viihdyttävämpien sarjojen seuraaminen. Kuten se uusi sarja Kosto sekä Gossip Girl. Kai sitä voisi laadukkaamminkin aikansa viettää :D

10. Valokuvaaminen

Ja sitten ei muuta kuin paha kiertämään ja kuinka ollakkaan, muutamat lempiblogini pääsevät taas tulilinjalle! Kaikki eivät näistä haasteista pidä (minä satun pitämään ja siksi varmaan niitä saankin, haha) joten en pahastu jos jätät tekemättä! Ja tämä koskee siis molempia haasteita! ;)

Kepulaisen äiti, blogista Äidinmaitoa

Suski, blogista Piiri pieni pyörii

Marie, blogista Unelmia ja onnenaskeleita

Bleue, blogista Sininen keskitie

Elma, blogista With arms wide open

 

Pakkomielle

Tytöllä on sellainen äänekäs kuvakirja josta hän pitää kovasti. Yksivuotislahjaksi saatu. Siinä käännellään läppiä ja yhden alta kuuluu aina musiikkia. Samalla kysytään kysymyksiä kuten "Missä rumpalinalle" jne. Ymmärrätte yskän ;)

Kun tyttö syventyy kirjaan, syvennyn minä ihastelemaan kirjassa käytettyjä sisustuselementtejä ja tavaroita. Kuvitus on siis ihan oikeista vauvoista ja tavaroista. Haluaisin nuo kaikki herkulliset väriset palikat, ihanat säilytyslaatikot, matkalaukut, pehmoeläimet. Onhan se kiva että näillä kirjoilla tarjotaan myös äideille silmänruokaa.

Nyt olen kuitenkin kehittänyt "pakkomielteen" allaolevissa kuvissa näkyvistä lasten "sisustusmatkalaukuista". Olen googlannut näitä vaikka miten päin ja millä hakusanoilla mutta en ole löytänyt tämänkaltaisia mistään. Olen kuitenkin varma että jossain niitä täytyy lymytä. En vain osaa etsiä tai katsoa. Haluan tuollaisen lastenhuoneeseen.

Osaisiko joku auttaa? Onko kukaan koskaan törmännyt tällaisiin kaupassa tai nettikaupassa? Kertokaa heti! :)

Lomalta paluun jälkeen olen pyykännyt, lenkittänyt koiria ja nähnyt muskarimammoja. Olipa ihana taas löpistä ja kahvitella viikon tauon jälkeen :)

Koiralla ei tuntunut olevan pahemmin ikävä vaikka heitti lähestulkoon kärrynpyöriä minut nähdessään. Pala nousi kurkkuun kun viikon tauon jälkeen sain karvakuononi takaisin. Miten eläimeen voikaan kiintyä näin paljon? Arkikin tuntuu arjelta kun jaloissa pyörii kilokaupalla kultaista karvaa ja Ergorapido laulaa päivittäin.

Mies sanoi että koira näyttää ihan Jediritarilta tässä kuvassa. Mainittakoon että ei koira tästä kärsinyt, hän rakastaa tassujen pyyhkimistä, kumma kyllä, mutta otti nyt selkeästi tämän marttyyrimaisen ilmeen kun mies kaivoi kameran esiin.

Meiltä löytyy tällä hetkellä kaksi kappaletta koiria. Siskoni koira on hoidossa lauantaihin saakka. Rauhallinen vanha herra joka tykkää pötkötellä päivät pitkät. Meidän noutaja pörrää toisen ympärillä hyvin "Lady of the house" - elkein ja asettautuu omistavasti jalkojeni juureen jos yritän huomioida toista. Lenkillä he jolkottelevat sulassa sovussa vierekkäin, pyllyt tahdissa heiluen ja jokaisen varteenotettavan ruohonkorren jakaen. Välillä he taas käyttäytyvät kuin pikkulapset ja tuuppivat toisiaan ojaan.

Mahtavia koirapersoonia ja minä olen saanut vilauksen siitä millaista olisi kahden koiran kanssa. En pelästynyt kuten äitini varmaan toivoo (meidän perheestä löytyy jo paljon koiria joten hänellä on tapana kulkea kalpeana hiljaa kun mainitsen sanan koirakuume). En tosin edes mieti toista koiraa ennenkuin lapsi/lapset ovat isompia mutta olen kuitenkin kartoittanut kaikki kultaisten noutajien kasvattajat tältä alueelta. Varmuuden vuoksi. Toukokuussa muuten syntyy uusi pentue tuohon lähimaille.

Loma kuvina

Hieman haikea mutta samalla ihana palata kotiin, tuttuihin ympyröihin. Loma oli onnistunut, ei voi muuta sanoa. Ja hyvinhän tässä ehti bloggailemaan :)

Taaperon askelin

Loma on sujunut leppoisasti. Olen liikkunut hävettävän vähän, kerran hiihtänyt, kerran käynyt pitkällä lenkillä mutta ruokahalua on ollut kuin pienessä kylässä. Tekemistä on ollut vähän, olen torkkunut paljon ja nauttinut. Kotona odottaa taas arki (tarkemmin sanottuna tiistaina kun tulemme takaisin Etelä-Suomeen) ja pieni osa minusta jo kaipaa sitä hektisyyttä. Myös koiraa on kova ikävä.

Tänään on ollut erityisen ihana päivä. Eilen oli jo vähällä lomafiilis mennä kun sain kokea läheisen ihmisen piittaamattomuuden minulle tärkeässä asiassa mutta pieni terapiaistunto äitini kanssa pelasti tilanteen. Tänään kävimme kylillä pyörimässä ja pieniä saaliita tarttui mukaan. Mikähän siinäkin on että sitä pitää tunkea itsensä jokaiseen pieneen matkamuistomyymälään ja ihastella niitä turisteille tarkoitettuja pikku esineitä vaikka tietää että mitään käyttötarkoitusta ei näille ole? :) Ja sitten vielä sortua niihin, huoh. Tytölle lähti mukaan mm. pieni, rukan logolla varustettu punainen t-paita kesäksi, kevätpipo ja itselleni polvimittaiset sukat Marimekolta. Hipelöin niitä Marimekon lastenvaatteita(kin) mutta tällä kertaa en sortunut - kiitos niiden hintojen joissa taisi olla pieni turistilisä päällä ;)

Vähän löytyy vielä kasvunvaraa.

Jos me olemme viihtyneet niin tyttö on suorastaan rakastanut täällä oloa. Hän syö kuin pieni villihevonen, nukkuu kuin tukki ja selkeästi nauttii isovanhempiensa huomiosta. Aamulla noustaan jo kuuden jälkeen, puuron voimalla mennään lounaaseen, päiväunet nukutaan sikeästi, ainakin sen kaksi tuntia ja show jatkuu iltapesuun ja iltasuukkoon asti. Sama kaava toki toistuu kotona mutta tuntuu että täällä se energia ja virta on näyttäytynyt ihan eri muodossa. Pitäisiköhän meidän kotona alkaa lisäämään meidän aktiviteetteja?

En tiedä mikä tässä ilmastossa, ihmisissä tai ympäristössä on mutta tänään tehtiin uusi, iso kehitysaskel. Ensiaskeleet. Horjuvat, nauravat, varpaat kippurassa ja silmät ilosta sirrillään otettiin ne 3-4 ensimmäistä askelta ihan yksinään, ilman tukea. Aplodit raikasivat ja äiti pyyhkäisi silmäkulmiaan hihaan. Oma typykkäni ♥

Tänään otettiin myös yksivuotiskuvia. Niistä vilaisuja myöhemmin.

Lopuksi satunnaisia kuvia. Allaolevasta kuvasta muuten huomaa hyvin kuinka äitiyspakkauksen puku on jäänyt/jäämässä jo hieman pieneksi - lahkeet nousevat heti kun tytön ottaa syliin. Olen tyytyväinen että tällä selvittiin koko talvi, ei tarvinnut rahaa tuhlata että olisi erikseen ostanut isomman puvun. Meidän pieni kirppu! Välikausihaalari hommattiin jo viime keväänä yhden serkulta perityn lisäksi ja ne sopivat täydellisesti. Muutamat haalarit, kurahousut, kumpparit ja muut tykötarpeet niin eiköhän niillä selvitä ne muutamat kuralätäköt :)

Vakavaa turistimeininkiä

Maisemia on kuvailtu ahkerasti. Talomme sijaitsee Rukajärven rannalla jonka jäälle olen kipittänyt jo kahdesti kuvaamaan - ensimmäisen kerran yksinäni, toisella kertaa pienen perheemme voimin. Melkein makasin poikittain hiihtoladulla ja kuvasin tyttöä pulkassa. Oikea turistimeinikiä ;)

 

Vakavilta, päivänpolttamiltakaan puheilta ei ole vältytty. Tuskin kukaan kotona äitiyslomaansa/hoitovapaansa viettävä äiti on sulkenut silmiään tältä keskustelulta joka koskee hoitovapaan vähentämistä. Meitä ja minua se ei sinällään liikuta - uskon että tytön täyttäessä kaksi vuotta olen joko täysipäiväisessä tai osapäivätyössä. Oma äitini mielellään hoitaisi tyttöä ainakin osapäiväisesti joten siinä mielessä olemme onnekkaita. Tulevaisuus on kuitenkin vielä kysymysmerkki.

Osa minusta kaipaa töihin ja olenkin nyt hakenut osapäivätöihin. Viime viikolla lähti kaksi hakemusta ja toivon että minuun otettaisiin yhteyttä. Työtunteja olisi 10-20 viikossa eli juuri sopiva minulle. En ole vielä valmis jättämään huomenna vuoden ja yhden kuukauden täyttävää tyttöäni hoitoon muille kuin äidilleni jos työt nyt yhtäkkiä alkaisivat. Hän on niin pieni. Ja tiedättehän sen että jotkut lapset ovat valmiimpia kuin toiset? Olen samaa mieltä ja ilman mitään leijonaemon sanelemia vaistoja, voin sanoa että tyttäremme olisi vielä aivan liian pieni mihinkään muualle hoitoon kuin oman perheen keskuuteen. Hän ei osaa edes kävellä jota pidän yhtenä erittäin tärkeänä kriteerinä ennen hoitoon viemistä.

Vaikka se osa minusta haluaako töihin teroittamaan kynsiään ja harjoittamaan (tai opettelemaan uudelleen ;)) sitä ammattitaitoa, tiedostan myös sen että olen tehnyt töitä 15 kesäisestä lähtien ja työnteko ei välttämättä/mahdollisesti lopu ennenkuin täytän 65 vuotta eli vielä sellaiset 35 vuotta olisi tässä työtä paiskottava! Tässä ajassa ehtii varmaan teroittaa kynän jos toisenkin, ammattitaidosta puhumattakaan. Kun ajattelen asiaa näin ja sitä kuinka äärettömän lyhyen aikaa tämä silkkipäinen makkareiteni on juurikin tuollainen pieni, horjuvin askelein etenevä, syliin hamuava taaperoni, niin kotiin jääminen houkuttaa. En epäile hetkeäkään etteikö kokemukseni tai ammattitaitoni sallisi minun hypätä oravanpyörään kun sen aika koittaa. Tässä hetkessä, näillä fiiliksillä olen valmis laskemaan jokaisen pennin jos vain saan viettää aikaa oman tyttäreni kanssa. Onneksemme taloutemme kestää vielä sen että olen kotona - kyse on vain siitä että muutama työpäivä viikossa saattaisi tuoda omaankin arkeen ja eloon hieman vaihtelua.

Tässä(kin) kukin tyylillään. Ei ole oikeaa eikä vääräää. Toivoisin silti että annettaisiin vaihtoehtoja - hyvin harva tutuistani on kyennyt jäämään kotiin kaksivuotiaan tai siitä vanhemman kanssa mutta olisihan se hyvä että tämä vaihtoehto annettaisiin. Jotkut haluavat ja pystyvät olla kotona kunnes lapsi täyttää 3, jotkut eivät halua, jotkut eivät pysty erinäisistä syistä ja joillekkin se on itsestäänselvyys ja mahdollisuus. En jaksa uskoa että se lapsi kasvaisi mitenkään poikkeuksellisen vituralleen, meni se sitten yksi- kaksi- tai kolmevuotiaani hoitoon. Eikö tärkeintä ole kuitenkin se perusturvallinen, rakastava, rajat asettava, lämminhenkinen koti?

Tämä on vain ajatuksenvirtaa ja kuten aina, mietin ja puhun näistä asioita aina siten että peilaan tilannetta omaan tilaanteeseen ja mietin mikä meille on tai olisi parasta. Muut saavat tehdä mitä lystää - tapanani ei ole arvostella tai lytätä toisten tekemiä valintoja. Päinvastoin, minusta äidit jotka vievät pienet, yksivuotiaat taaperot päiväkotiin, osoittavat omanlaista rohkeutta vaikka itse en sitä valintaa halua tai joudukaan tekemään. Ja eikö se ollutkin niin että se hoidon aloittaminen on aina sille äidille rankempaa kuin lapselle? Vielä muutama viikko sitten lohdutin erästä itkevää tuttavaani kun hänen pieni tyttärensä oli aloittanut päivähoidon vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä. Tämä oli äidille hyvin rankkaa, hänellä oli pitkään paha olla mutta tytär viihtyi hoidossa senkin edestä. Eikä aikaakaan kun arki jo rullasi ja kaikilla oli hyvä olla :)

Takaisin lomatunnelmiin! Ilmatieteenlaitos ei lupaile kovin hehkeää säätä seuraaville päiville, mutta ulkoilmasta nautitaan, satoi tai paistoi :)

Tunnustus

Sain tämän Liebster tunnustuksen Muorilta blogista Rollelleen. Hyvin hauska blogin nimi muuten ja kiitos kaunis tunnustuksesta! Kyllähän se tuntuu aina hyvältä kun blogiani huomioidaan :)

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu" mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomioita blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. 

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

Olen jo aiemmin listannut 5 suosikkiblogiani täällä mutta koska minulla näitä suosikkeja riittää niin näiden olemassaolevien suosikkieni lisäksi tässä vielä 5 lisää - enemmänkin löytyisi! 

Jokainen blogi ihastuttaa, ei koskaan vihastuta, ja syventyminen hyvän blogin tekstiin ja kuviin on kuin saisit kulhollisen lempijäätelöäsi eteesi kuumana kesäpäivänä ;D Blogithan elävät kommenteista ja siitä vastavuoroisuudesta joten on aina ihana huomata kuinka omat postaukseni innostavat näitä blogittaria kommentoimaan samalla tavalla kuin heidän kirjoituksensa innostavat minua. Kiitos teille!

Tunnustus lähtee:

Bleuelle blogista Sininen keskitie

hb:lle blogista Kuka kehtoa keinuttaa

ÄitiVaimolle blogista Elämää, ei sen enempää

Tiliaalle blogista Keltaisen talon haave

Tiina, blogista - A - d -  é - a - & - A - é - o - n -

Teille on saattanut tämä tunnustus jo tulla mutta tällä kertaa en pahoittele, hih! Te olette tunnustuksen ansainneet, vaikkakin tulisi toiseenkiin kertaan.

Perillä

Kuvapainotteisia postauksia luvassa!

Matka meni hyvin, itse lentomatka ihan ok. Pahemmin ja paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Lento ajoittui juuri tytön päiväunien aikaan ja odotin ja toivoin että tämä olisi simahtanut koneeseen päästyämme mutta ympäristö, melu ja tuituttelevat lentoemot taisivat vain yllyttää tytön sellaiseen yliväsyneeseen tilaan. Lento tapahtui siis melko ylivilkkaissa tunnelmissa - tyttö oli kuin liukas spagetti haarukan nokassa kun yritimme vuorotellen pitää häntä sylissä ja estää häntä paukuttamasta edessä istuvan naisen päälakea.

Väsymys vei voiton noin puolisen tuntia ennen laskeutumista ja muutaman närkästyneen karjaisun saattelemana tyttö nukahti miehn syliin. Päiväunet jäivät 20 minuutin mittaisiksi siltä päivältä. Kaiken kaikkiaan lentomatkalla kerättiin paljon huomiota, kiitos sylissä pomppivan, nauravan ja höpöttelevän taaperomme. Oli se ihan hellyttävä huomata kuinka tytön aseistariisuva hymy sai muutaman keski-ikäisen miehenkin höpöttelemään, tuituttelemaan ja ilmeilemään.

Perillä emme ole vielä ehtineet kuin höpötellä, saunoa ja kipasta Rukakylässä katselemassa kaihoisasti lumenvalkeisiin rinteisiin. Samoilla fiiliksillä jatketaan - letkeästi rentoutuen :)

Tänään ei ollut ihan paras sää - ainakaan valokuvaukselle, mutta auringonpaistetta odotellaan huomenna.